Vielä on hieman aikaa ostaa lahjoja, tässä olisi muutama hyväksi havaittu kierrätysaiheinen kirjavinkki joulupukille. Pienemmässä kuvassa oleva kirja Anna hyvän kiertää -kirja on yksi suosikeistani. Minulla on ollut se lainassa kirjastosta jo kolme kertaa, taitaisikin jo olla aika ostaa yksi kappale ihan omaksi. Kirja on mielestäni hyvä kierrätyksen perusteos ja täynnä hyviä, hyviä kierrätysideoita. Lisäksi se on ulkoasultaan todella kaunis, ja tuon Ekodekokin haluaisin kirjahyllyyni.
Vaikka asumme Raija Puukon kanssa samalla seudulla, vasta tänä syksynä törmäsin häneen ensimmäisen kerran. Raija on tehnyt pitkän työn kierrätyksen parissa ja tuntui että olimme tosi nopeasti samalla aaltopituudella. Haluan tukea omalta osaltani käsityöläisiä ja kirjojen tekijöitä ja näitä kirjoja on helppo kehua. Kirjojen tekemisen lisäksi Raija siis myös myy itse tekemiään tuotteita.
Samalta tekijältä ilmestyy keväällä uusi kirja nimeltään Sisusta risusta!
Silloin tällöin iltasatuaikaan käy niin, että käsillä ei ole ollut sopivaa satukirjaa. Omat kirjat on luettu jo moneen kertaan, eikä kirjastosta ole tullut haettua uusia. Ilman iltasatua uni ei oikein tule, joten silloin minun on pitänyt keksiä satuja omasta päästä. Useamman illan jälkeen ideani alkoivat olla vähissä, joten piti keksiä uusia tapoja tuottaa iltasatuja ja kehittelin avuksi tällaisen pikkuisen kirjan. Tähän omatekoiseen kirjaan olen leikannut lehdistä kuvia ja yhdistellyt niitä toistensa kanssa, kuvat olen laittanut valokuvakansioon. Olen tehnyt tällä tavalla muitakin kirjoja eri aiheiden mukaan, esim. eläimet, silloin kun lapseni oli vielä pieni.
Pikku kirja oli pian käyty läpi useaan kertaan, joten taas täytyi kehittää jotain uutta. Uusia satuja varten annoin lapseni keksiä aiheen, josta minä olen improvisoinut sadun. Hyvin tuo toimi pienen alkukankeuden jälkeen - siis äidin puolelta, lasten mielikuvitushan on ehtymätön.
Muutamissa heittyissä satuaiheissa on ollut hieman haastetta, vaikeimmasta päästä on ollut kyllä tämä aloitus: "Äiti, kerro satu siitä, kun Matti Vanhanen ja Peppi Pitkätossu lähtivät matkalle Muumi-taloon." Kyllä siitä satu kuitenkin syntyi loppujen lopuksi, kunhan äiti sai naurultaan aloitetuksi.
Muutama vuosi sitten tyttäreni ehdoton suosikkimies oli silloinen pääministerimme Matti Vanhanen. Yhtenä päivänä tyttäreni laittoi lempihevoselleen rusetin kaulaan ja juoksi tohkeissaan selittämään minulle: "Äiti, äiti, äiti, tuu kattoo, tää näyttää IHAN Matti Vanhaselta!!!"
kiertoidea
Tähän kuvaan olen kokeillut ensimmäisen kerran kuvan taustan himmentämistä. Kuvassa hepan takana oleva sekasotku ei näyttänyt kovin kauniilta, joten käsittelin sitä kuvakäsittelyohjelma GIMP:llä. Olen ladannut sen netistä jo pari vuotta sitten ja minusta GIMP on minusta käytössä selkeämpi ja helpompi kuin PhotoShop.
In the evening we have had a habit to tell bedtime stories, but sometimes we have run out of books. My daughter don't fall asleep easily, so it has been necessary to tell a story. So I have made this little book to help me to make up the stories. I have cut pictures from magazines and put them in a fotoalbum. Later when we have read this book several times, I needed to find out a new way to create a ferry tail. My dauhter told me the idea for the story and I made up the story. One of the challenging ones has been this one: Pippi Longstocking and Matti Vanhanen (our former PM) were on their way to the Moomin house. Yep, I made a story, but it took a while until I could stop laughing.
In the second picture is my daughter's horse. She put a bow tie around the neck and run to me: "Mummy, mummy, it looks like Matti Vanhanen!!!"
Pinterestissä tuli vastaan kaunis joulukoriste, jossa on naruun on pujoteltu tähtiä, idea oli kotoisin Kotiliedestä. Koristeen tähdet on tehty kartongista, ja tottahan toki aloin miettiä miten ne voisi tehdä kierrätysmateriaalista.
Viime aikoina olen puuhastellut kahvipussien kanssa tehden erilaisia kokeiluja ja niin materiaali löytyikin - Presidentti-kahvin pussit. Ne ovat hyvää materiaalia askartelua ajatellen, nimittäin vihreän päällisen alta paljastuu kaunis hopeinen pussi. Pussit ovat käyttökelpoisia ihan sellaisenaankin, mutta ne vain paranevat kun ne silittää yhteen nurjat puolet vastakkain.
Kahvipusseja ei tarvitse avata niiden silittämistä varten, riittää kun avaa alasauman, sen voi myös leikata pois. Silittäminen tehdään 2 pisteen lämmöllä niin, että kahvipussien alla ja päällä on leivinpaperi. Tarkkaa aikaa tuohon silittämiseen en osaa antaa, mutta muutaman sekunnin kuluttua sisäpuolet alkavat tarttua kiinni toisiinsa, silittäessä sen kyllä huomaa. Tuloksena on jäykkää, mutta silti helposti leikattavaa levyä. Kuvioiden piirtämiseen olen käyttänyt kuulakärkikynää, sillä lyijykynän jälki ei oikein tahdo tarttua liukkaaseen pintaan. Huom! kahvipussien oikeat puolet eivät tartu silittäessä toisiinsa.
Levy on myös sen verran pehmeää, että siihen on helppo ommella halutessa esim. nappeja koristeeksi, ompeleminen on helppoa myös ompelukoneella. Aivan mainio askartelumateriaali ja lisäksi vielä ihan ilmainen :)
These stars were made from coffee bags. Inside some coffee bags there is a sealed ,silver colored bag, which is a very good material for making Christmas decorations. It becomes even better when ironed. The ironing is made using medium heat, and the coffee bags is sandwiched between two sheets of parchment paper. As a result you get material that is easy to cut and sew, also when using a sewing machine. To drawn the lines I have used a ballpoint pen. Coffee bags are such a great material and also totally free :)
Tämä uuden käyttötarkoituksen saanut t-paita on elänyt pitkän elämän ennen muodonmuutostaan, aiemmin se on ollut käytössä serkullani, jonka jälkeen se on ollut vuorostaan minulla. Vaikka olen pitänyt ja pessyt paitaa jo muutaman vuoden ajan, kankaan värit ovat säilyneet todella hyvin. Taannoisen muodin mukainen lyhyt helma on lyhentynyt vielä lisää pesujen myötä, enkä enää viitsinyt ryhtyä tekemään puserolle mitään nuorennusleikkausta.
Tällaisia kasseja on näkynyt netissä jo pitkään ja olin suunnitellut kokeilevani sellaisen tekemistä kun sopiva vaatekappale tulee vastaan. Vaatekaappiani siivotessa löysin tämän t-paidan ja päätin, että nyt sen on aika muuntautua kassiksi.
Leikkasin ensin ylimääräiset kohdat pois ja yhdistelin saumat saumurilla. Ensimmäisessä versiossa tein kassista leveämmän, mutta se ei toiminut mielestäni kovin hyvin. Hiemankin painavammat tavarat venyttivät kassin muodottomaksi ja sitä oli mielestäni huono kantaa. Kavensin kassia ja se teki siitä tukevamman, tällainen pieni ja kapea pussukka sopii omaan käyttööni paremmin.
Kassin hihnoja ei ole tarvitse huolitella, mutta halusin niihinkin tukevuutta ja siistimpää ulkonäköä. Kantohihnojen korkeus on 27cm ja halutessa ne voi laittaa olalle, sillä tavaroiden painon ansiosta ne venyvät jonkin verran.
Täti-kassihan tästä tuli ulkonäkönsä puolesta, mutta toivottavasti katu-uskottavuuteni säilyy :) Pussukka kaipasi jotain pientä lisää, ja ompelin siihen jostakin vanhasta vaatteesta talteen ottamani tuotemerkin.
I have transformed my old t-shirt into a bag. In the first version my bag wasn't this narrow, but I found it a bit unpractical when carrying this that were heavy. There is no need to overlock the handles, but I wanted them to be a little stronger. The lenght of the handles is 54cm, but they stretch a little when having things inside the bag, so the bag is easy to carry on the shoulder. The tiny black lable I have salvaged from some old cloth.
.
Toinen, todella kaunis kassi Lollie Patchouli - this is so beautifu!
Tämä ihana vanha silitysrauta löytyi vanhempieni ostaman mökin romuista. Äitini arvasi, että pitäisin siitä ja olin tietenkin olin aivan ihastuksissani kun hän kaivoi sen kätköstään. Silitysrauta haeskeli pitkään paikkaansa kotonamme, kunnes yhtenä keväisenä päivänä halusin pitää parvekkeen ovea auki, mutta ovistoppari puuttui ja hmmm... siinähän se! Ihana esine sai ihka uuden elämän parvekkeen oven pitelijänä, se on juuri sopivan painava ja kahvakin oli kätevästi valmiina. Olin iloinen siitä, että olin löytänyt hienolle vanhalle esineelle käyttötarkoituksen, ja ovistopparina se on todella kätevä ja toimiva.
Olen aikaisemminkin kirjoitellut siitä, että nykyisin aika harvoin hankin tai teen esineitä pelkästään koristeeksi ja silmäniloksi. Tilaa ylimääräisille esineille ei ole, ja käytän aikaani mielummin johonkin muuhun kuin pölyjen pyyhkimiseen juuri niistä kauniista ja mielenkiintoisista esineistä. Enemmänkin ajattelen tavaroita hankkiessani sitä, että arkiset käyttöesineeni olisivat persoonallisia, ajatuksia herättäviä, kauniita ja näin ollen tyydyttäisivät kauneuden katselun kaipuutani. Vaikka sisustaminen onkin tosi kivaa, ihan oikeasti minua alkaa välillä ahdistaa kaupoissa kaikki se tarjolla oleva tavara ja krääsä.
This cute old iron found place as a door stop, it's been very handy! It's heavy enough and already had a handle.
Kahvikuppiin tehtyjä neulatyynyjä on näkynyt blogeissa jo parin vuoden verran, ja pitihän se minunkin kokeilla sellaisen valmistamista. Minulla oli tarvetta neulatyynylle ja niinpä saatuani naapuriltani vanhoja kuppeja aloin miettiä miten tuollainen kannattaisi valmistaa. Tyynyosalle käytin kaavana kuppiparin omaa lautasta, ompelin reunoista 1cm saumanvaralla ja täytteeksi laitoin vanua vanhasta lelusta. En halunnut liimata neulatyynyä kiinni kupin pohjaan, kuten joissakin ohjeissa oli. Silmäneulat menevät helposti neulatyynyn sisälle ja sellaisessa kiinteässä mallissa niitä olisi hankala poistaa. Olin jopa kohtuullisen tyytyväinen aikaansaannokseni ulkonäköön, vaikka sisustustyylini (tai ehkä sen puute, heh) ei olekaan mikään country living -tyyppinen.
Uutukaista neulatyynyä käyttäessäni en ollutkaan niin tyytyväinen. Tyyny tahtoo liukua liukkaassa kupissa ja siksi kai se onkin tarkoitus liimata kiinni kuppiin. Olen nähnyt toisella lailla toteutettuja versioita, joissa neulatyyny on tehty kääretortun tekoa muistuttavalla tavalla ja uskon sellaisen tyynyn pysyvän paremmin paikoillaan.
Toiseksi minun käyttööni tuollainen särkyvää materiaalia oleva neulatyyny ei vain sovi, pelkään koko ajan työskennellessäni pudottavan sen lattialle. Läheltäpiti tilanteita on ollutkin jo muutama, joten neulatyynyni saa hyvän kodin jostain muualta. Seuraavaksi aioinkin tehdä neulatyynyn peltipurkkiin, toivottavasti tekemisen aloittamiseen ei mene saman verran aikaa, eli tuo pari vuotta...
I've seen these kind of pincushions for a few years and when I got some unwanted cups from my neighbour, I started to plan how to make one like this. I used the plate of the cup as a pattern, used 1cm seam allowance and the stuffing I used was from an old toy. The result looked pretty and I was pleased. But using the pincushion didn't make happy. The cushion part was sliding because the cup was so slippery, in some tutorials the cushion was glued on the bottom of the cup. I didn't use any glue, becuse I thought it makes the removing of the needles easier if they go inside the cushion. Another thing that annoyed me, was that I was so afraid that my cup would fall down and break when I'm using it. So, my pincushion will get a new home somewhere, and I'll start planning to make a new pincushion in a tin can. Hopefully it won't take as much time as this one, two years...
Jotakin tuttua tuon animaation päähenkilön pakkomielteisessä käsillä tekemisessä :)
Olen saanut tunnustuksia useamman kappaleen, iso kiitos teille Jokke, teija ja Äiti (ja taisi olla vielä joku muukin). Olisikin aika vastailla annettuihin kysymyksiin, mutta ihmettelen omaanko jotenkin päättämättömän luonteen, minulla kun ei ole mitään lempiviikonpäivää, saatika kukkaa jne. Joten päätin muuttaa haasteita toisenlaiseksi ja laitankin nyt tunnustuksia eteenpäin ja esittelen kaksi kierrätykseen liittyvää vaatejuttua.
Blogia aloittaessani mietin pitkään minkälaisia kierrätysideoita haluan otta tänne mukaan. Esimerkiksi vaatteiden kierrätyksen ottamista mukaan pohdin paljon, sillä ompelen ja uudistan vaatteita jokseensakin paljon. Vaatteiden tuunausideoita ideoita kuitenkin näkyy jo aika monessa blogissa, joten päätin jättää niistä bloggaamisen muiden kontolle.
Viime aikoina blogienkin selailu on jäänyt todella vähiin, mutta paria blogia seuraan aina kun käyn koneella. Ensimmäinen niiistä on Jokkemaa ja se toinen samaisen blogin kautta löytynyt Omakoppa. Kummassakin blogissa on aivan oma tyylinsä, hienoja tuotoksia ja ideoiden määrä on aivan mahtava. Koska olen ottanut sellaisen linjan että en julkaise kuvia ilman lupaa, olen laittanut linkit tuohon alle. Nämä taiten tehdyt vaatteet saaneet minut huokaisemaan ihastuksesta ja saaneet kierrätysaivoni intoutuneeseen tilaan.
Ensimmäinen juttu on Omakopan Virpin tilkuista tekemä samettitakki. Kuva Virpin ihanaisesta samettitakista löytyy täältä.
Toinen juttu on Joken jo vanhempi postaus, kauniita kankaita on ommeltu farkkuihin alikeompeluna (joo-o, termit haltuun ;)) täällä.
Näiden töiden tekijät saavat puolestaan halutessaan jatkaa haastetta, eli antaa tunnustuksen yhdelle jollekin tuotteelle, joka puolestaan on ilahduttanut ja ihastuttanut heitä tavalla tai toisella.
Omat käsityöni ovat olleet viime aikoina linjassa pakollisia hommia, eli "lyhennetään housun lahkeet, vetoketjun vaihto, napin ompelu". Ei kovin hohdokasta blogimateriaalia :). Kyllä sitä välillä manailee omaa kierrättäjän sieluaan, sillä lähes kaiken voi korjata tai uusiokäyttää, välillä pitää oikeasti miettiä miten käyttää aikansa järkevästi. Ja joskus on pakko ajatella, että tämän tavaran elinkaari päättyi juuri NYT.
Blogin lukijoiden määrä elää, uusia tulee ja entisiä poistuu. Blogin linja myös mietityttää, kovasti tekisi mieli laittaa postauksia kierrätyksen ulkopuolelta jotta blogissa olisi elämää ja olisi kiva jakaa hauskoja juttuja muidenkin iloksi. Päädyin kuitenkin jatkamaan tällä samalla linjalla, sillä olen ajatellut blogini olevan eräänlainen "arkisto" josta voi löytää ideoita, eikä niitä tarvitse etsiä kesälomakuvien ja reseptien seasta.
Kursseja vetäessäni olen usein hakenut netistä kuvia ja ideoita. On ollut aika turhauttavaa käydä läpi 40 blogia ja etsiä niitä paria uutta ideaa kaiken maailman sälän seasta, se on aikaa vievää työtä. Joskus kuvat ovat vielä niin heikkotasoisia, että en halua käyttää niitä kurssimateriaalina. Toisaalta taas - joissakin blogeissa on kiva lukea erilaisia juttuja, esim. Niinulassa on korttien lisäksi houkuttelevia reseptejä, vesi tulee väkisinkin kielelle. Blogini on tarkoitus olla pitkäikäinen, joten juttuja kyllä kertyy vuosien mittaan, vaikka ajoittain en ehdi tehdä postauksia. Juttujakin on takataskussa jonoksi asti, mutta vuorokaudessa on ikävä kyllä vain 24 tuntia eikä aika riitä millään.
Kannattaa käydä välillä katsomassa Pinterst-sivuani, päivitän sitä koko ajan. Pinterestin etu on mm. se, että päivitys on nopeaa ja onnistuu vaikka kuinka olisi väsynyt. Klikkaillessa ei tarvitse miettiä kirjoitusvirheitä eikä sitä, kuulostaako teksti ylipäätänsä järkevältä tahi ymmärrettävältä.
Tässä blogissa ei ole vielä ollut arvontaa, olisko aika? Joulukuussa ehkä ehtisin näpertää muutaman uuden jutun arvottavaksi.
Viime aikoina käsitöiden tekeminen, blogien lukeminen ja tänne kirjoittaminen ovat jääneet vähäiseksi opiskelu- ja työkiireiden vuoksi, mutta en minä toki ole kierrättämistä unohtanut. Kierrätykseen liittyen olen keksinyt uuden huvin - se on ollut viedä lukemani viikonlopun Hesarit heti lukemisen jälkeen roskakatokseen lehdenkeräyslaatikon päälle. Sieltä ne ovat aina kadonneet, ja melko pian. En tiedä ketkä jakavat Hesarin kanssani ja minua naurattaa se, että lehden uudet lukijat eivät puolestaan arvaa kuka lehden on tuonut. Mahtavatkohan he miettiä, mitä luulette??
Lately I haven't got time to make any crafts, read blogs or even write any posts here. But still I haven't forgotten recycling. My latest fun has been to bring my weekend newspapers to the top of our recycling bin, and they have disappeared fast. I don't have a clue who do share the Hesingin Sanomat with me, and they don't know who has brought the newspapers. I wonder if they think about it, what do you guess?
Lupasin vielä kolmannen postauksen muutamista jutuista ja tässä nämä loput kuvat.Omista poiminnoistani sen verran, että farkkujen uudelleenkäyttö materiaalina ei tietenkään ole mitään uutta. Mutta kuvat voisivat vaikka toimia muistutuksena siitä, miten kaunis ja monikäyttöinen materiaali vanhat farkut ovat. Farkkujen valmistaminen on puuvillan viljelyn ja farkkujen värjäämisen vuoksi ympäristöä kuormittavaa, joten on hienoa että farkuista saatua materiaalia hyödynnetään edelleen.
Isa Kukkapuro-Enbom esitti edellisessä postauksessa olleessa videossa mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että tuotteen elinkaarta voitaisiinkin ajatella ympyränä totutun elinkaariajattelun sijaan. Eli kun tavarasta halutaan luopua, sitä ei heitetäkään pois, vaan se hyödynnetään jossakin muussa muodossa. Voisiko tuotteella siis olla monta elämää, aina uudessa muodossa?
Novia Students - tuolit
Kuva: kiertoidea
Päällystetyt tuolit, materiaalina vanhoja koulun istuimia.
