Anu Tuominen Taidehallissa

Anu Tuomisen (1961) hykerryttävä, värikäs näyttely Helsingin Taidehallissa 1.3.2020 saakka. Hän  käyttää teoksissaan löytämiään aarteita, jotka ovat peräisin kirpputoreilta, kierrätyskeskuksesta, roskalavoilta, luonnosta. Teoksien määrä huimaa, katsomista riittää ja taidokas materiaalien työstäminen ilahduttaa. Tämän hellyyttävän, murjottavan  otuksen ohjaamana astuin rappusista vasemmalle sisälle näyttelyyn. Alla oleva koko teos on rakennettu Taidehalliin, kuten moni muukin näyttelyssä ollut työ.

Oikealle vasemmalle - Vasemmalle oikealle (2020)

Etsin ja teen taidetta
tutusta ja tavallisesta,
jotta kukaan ei huomaisi,
saisi varoitusta,
ehtisi asennoitua siis aseistautua
vaan tulisi yllätetyksi
jollain selittämättömällä
kokemuksella, aavistuksella,
vailla taiteen tilannetta
ja tuntomerkkejä,
tulisi keksineeksi itse,
nähneeksi eikä vain katsoneeksi.

Anu Tuominen 1995 (Lähde: kotisivut)

Maakellari (2003-)

Taiteilija käyttää töissään keräämiään ilmaisia, halpoja, rikkinäisiä ja muille arvottomia esineitä. Tämä  tuo hänen mukaansa pakottomuuden taiteen tekoon ja on merkittävästi ekologisempaa. Monissa töissään hän ottaakin kantaa vanhan säilyttämiseen ja luonnon kunnioittamiseen mm. keräilyesineitä käytettäessä tavaran pitää olla jollakin tavalla vaurioitunut. 

.

Klapit (ei saa polttaa) (2009)

Laaja maa (2011)

Rannalta löytynyt harja saa uuden merkityksen, tuo pieni kauris on n. 3mm korkuinen!

Aamulla varhain meren rannalla (1998-)

Tähän teokseen Tuominen on kerännyt saippuakoteloita ja meren rannalta löytämiään kiviä

Pigmenttejä (2020)

Tuominen leikittelee väreilllä ja väriteorioilla, hän sekoittaa erivärisiä lankoja keskenään ja luo niistä uusia värejä. 

Keskiharmaa (2017)

Rouva Albersin värisekoituksia (1994)

Sadetakki (2002, 2018)

Arkisto (2020)

Nälkä (1993)

Lähteellä (2009)

Lanka on viiva, viiva on lanka (2020)

Teoksissa käden jälki on taitavaa,  ohuen ohuilla langoilla virkatut, ommellut ja kieputetut teokset ovat melkeinpä salpasivat henkeni.  HS:n artikkelissa niitä kuvaillaan  hitaiksi töiksi, mikä kuvaa niiden tekoprosessia hyvin.

Viivaa (2009)

Kahvia ja kermaa (2014)

Oikeita väriympyröitä (1997-)

Monet taiteilijan töistä ovat jatkuvassa prosessissa, kuten tämä kirpputoreilta ja pois heitetyistä patalapuista tehty työ. Kun teokseen löytyy uusi patalappu,  kaikkien patalappujen järjestys muuttuu. 

Anu Tuomisen kotisivut

Tekstiiliopettaja-lehden artikkeli,  jossa Anun ajatuksia itsestään taiteilijana ja siitä, miten teokset ovat muotoutuneet

HS on pieni esittely näyttelystä,   ja kuukausiliitteessä 2/2020 on iso, neljän aukeaman kokoinen artikkeli Tuomisesta ja näyttelystä

Näyttely kosketti monella tasolla, niin käsityöammattilaisen näkökulmasta, kuin kierrätysintoilijan ja taiteen rakastajan vinkkelistä. Sydäntä lämmitti se, että vanha tavara ei ole arvotonta, vaan ne on nähty tärkeänä, sillä tavarat ovat pala kulttuuriamme ja muistiamme. Kekseliäisyys ja huumorintaju tekivät isosta näyttelystä yllätyksellisen. Tuominen onkin vuonna 2003 palkittu Ars Fennica -palkinnolla.

PS. Kävin näyttelyssä kaksi kertaa ja silti katsottavaa riitti!

Vanhan rakennuksen interiööri sopi kauniisti näyttelyyn, töiden asettelussa on hauskasti hyödynnetty lattian kuviointia


Muita käsityöaiheisia näyttelyitä blogissa:

Heli Laaksonen
Pistot
Vaaleanpunainen virkattu talo
Mirja Marsch

Kierrätysmyymälä Kirsikka Keravalla

Kierrätyskeskus Kirsikka

Vihdoinkin sain kirjoitettua jutun Keravalla sijaitsevasta  kierrätysmyymälä Kirsikasta, joka löytyy aivan Keravan keskustasta osoitteessa Aleksis Kiven tie 6 a-c, viistosti uutta kauppakeskus Karusellia vastapäätä. Kuvien ottamisen jälkeen olen käynyt paikassa usein ostoksilla tai piipahtanut pikaisesti kahvilassa nauttimassa kupposen kahvia.

Siisti ja valoisa kirpputori sijaitsee Keravan hammashoitolan entisissä tiloissa, tilaa on paljon ja tuntui, että vanhan rakennuksen sokkeloissa löytyi aina vain uusia huoneita. Tavaraa on runsain mitoin, sitä löytyy laidasta laitaan ja usein olen ilokseni löytänyt myymälästä tarvitsemani tavaran, jota olen etsimässä. Hintataso on tosi edullinen, ainoastaan vintagetavaroiden hinnat ovat korkeammat. Myymälässä on myös ilmaishylly, josta olen löytänyt monta tarpeellista pikkutavaraa itselleni!

Myymälä ottaa  vastaan ehjää, puhdasta ja käyttökelpoista kodintavaraa, kuten huonekaluja, astioita, tekstiileitä sekä vaatteita (tällä hetkellä kirjoja ei oteta vastaan). Osa saaduista tavaroita laitetaan myyntiin myymälässä ja  osa lahjoitetaan sosiaalisin perustein. Kaikki myydyistä tavaroista saatu tuotto käytetään keskuksen pyörittämiseen, toimintaa ylläpitää Keski-Uudenmaan Nuorisoasuntoyhdistys ry. 

Kierrätysmyymälä Kirsikan fb-sivut löytyvät täältä

Tässä wanhempaa tavaraa

Luettavaa löytyy!

Sisäänkäynti 

Kirsikassa on myös edullinen kahvila, täällä on mukava piipahtaa!

Kuva:Kirsikka fb

Paikan mukavasta hengestä kertoo hyvin tuo yllä oleva kuva :)

Asiakkaan tekemiä löytöjä!

Tässä omat löytöni tällä kertaa, iiiihana vanha paksu täkki, joka on meillä käytössä antiikkisohvan päällä ja pitsikuvioinen pussilakana. Molemmat ostokseni ovat hyväkuntoisia ja niiden hinnanksi tuli huikeat 6e! Pärekori löytyi samalla ostosreissulla Oliverin kirppikseltä.

Kuva: Kirsikka fb

Kun liima loppuu, ompele kortit!

Mitä tehdä, kun askartelulaatikossa oleva liimapuikko on kuivunut ja kortti pitäisi saada valmiiksi? Jälkikasvu taiteili kauniin kimpun korttiin, mutta työ käpristyi kuivuessaan, eikä olisi pysynyt pohjassa kiinni liimalla. Niinpä ompelin kuvan kiinni pohjaan ja itse asiassa tuo ommel reunustaa kuvaa mukavasti. Jos ompelet paperia enemmän, puhdista kone huolellisesti, sillä paperipöly ei tee hyvää koneen mekanismille. 

A handy tip - use your sewing machine instead of glue! 

Graffiti - Helsinki Pasila

Viime viikolla kävelin läpi Itä-Pasilan, joka on aivan omanlaisensa valtava karu betoninen kaupunkirakennelma. Itä-Pasila liittyy vahvasti elämääni, sillä asuin viereisessä Vallilan kaupunginosassa ja ja rakennukset näkyivät koulumme ikkunasta. Nostalginen kävelyretki läpi betoniviidakon toi paljon muistoja mieleen, tällä kertaa syntyi myös uusia tallennettavaksi muistipankkiin. Nämä hienot graffitit/muraalit yllättivät kerta toisensa jälkeen ilmestyessään nurkan takaa. Upeita kerrassaan ❤️ Nämähän sopisivat myös kotiseinälle sisustuelementiksi!

Last week I walked through Pasila, a concrete jungle in Helsinki and found these beautiful murals. It was exciting to walk around and find again and again new art pieces behind the next corner 💓

Vaatesuunnittelun uusia tuulia 2019 - Aalto university fashion designers

Kävin Kiasmassa vierailulla ja ensimmäisessä kerroksessa oli Aalto yliopiston vaatetussunnittelijoiden pieni näyttely. Erityisesti nämä työt, joissa oli käytetty kierrätysmateriaalia olivat mieleen. Voisivatko tämän tyyppiset materiaaliratkaisut olla joku päivä valtavirtaa? Suunnittelijat: kengät - Fanni Lyytikäinen, miesten puvuista tehty takki - Henna Lampinen, huivit materiaalina - Anni Salonen

Tässä työssä ei ehkä ole kierrätysmateriaaleja, mutta toteutustekniikka oli mielestäni kaunis ja myös rohkea käsittelemättömien kankaan reunojen ansioista. Tekijänä Emilia Kuurila. 

Perusmekosta uniikki pienellä tuunauksella - Pimping a dress

Ystäväni  Johanna kirjoi mekkoonsa Muumien Mymmelin kuvan, näin hän kertoo mekostaan:

Idean mekkoon sain kaupassa myytävästä mekosta ja päätin kokeilla oman mekkoni  tuunaamista. En ole tehnyt aiemmin vastaavaa, mutta halusin yrittää. Ja jos joskus kyllästyn kuvaan, voin laittaa vaikka taskun sen päälle.

Kirjonnan tekeminen:

1. Printtaa tai kopioi haluamasi kuva ja leikkaa se irti ääriviivoja myöten, näin saat aukosta valmiin sabloonan itsellesi, jonka avulla hahmon muoto on helppo piirtää.

2. Pingota vaate maalarinteipin avulla tukevan pahvin päälle. Itse käytin postipakkausta, jossa oli tullut kirja. Kiinnitä sabloona nuppineuloilla ja piirrä ääriviivoja pitkin.

Kun käytät vain yhtä kangastussia, lopputulos on ehkä tyylikkäämpi kuin jos käytät useita värejä.

3. Jos et ole tyytyväinen lopputulokseen, tai haluat muuten vain korostaa joitain yksityiskohtia kuvassa, voit kirjoa päälle kirjontalangalla. Käytin ristipistoissa käytettäviä DMC-ja helmilankoja. Työhön ompelin kolmella eri värillä, kuitenkin niin, että violetti on pääväri.

Tuunauksen tekijä onkin monille tuttu Kiepauksen perustaja Johanna Janhonen, hänet löytää mm. instasta nimellä  @jjanhone. Tämän lisäksi hän on oikea somen moniottelija ja rautainen someammattilainen, jonka asiantuntemusta olen vuosien varrella hyödyntänyt monet kerrat. Kiepauksen löydät mm. fb:sta, siellä jaamme kierrätysideoita laidasta laitaan. Kiepauksen ryhmään saa jokainen kierrätystä ja tuunaamista harrastava julkaista ideoitaan, olet lämpimästi tervetullut joukkoon!

Kiepaus

Kiepauksen ryhmä

Farkkujen paikkaus sashikolla - Sashiko jeans

Nämä farkut on paikattu ja koristeltu sashiko-pistoilla

Farkkujen korjaaminen sashiko-kirjonnalla

Repsottavatko farkkujesi polvet, onko takapuolessa reikä? Tässä idea farkkujen kirjomisesta sashiko-kirjonnalla, joka tehdään käsin! Sashiko on vanhaa, perinteistä japanilaista kirjontaa, jossa lyhyillä pistoilla luodaan yksinkertaisen kaunista kuviota. Näiden itse korjattujen farkkujen kuva oli fb:n Sashiko-Suomi -ryhmässä ja sain luvan sen jakamiseen farkkujen ompelijalta Kirsiltä. Eikö ole hienot pökät! Kiitokset vielä Kirsille luvasta kuvan julkaisuun!

Olen kokeillut kirjoa pienen pätkän sashikoa omilla neuloillani farkkukankaaseen, mutta se osoittautui melko vaikeaksi. Sashikossa neulalla ommellaan kerralla useampi etupisto, mutta paksu neula ei oikein tahtonut mennä kankaasta läpi ja lopulta ompelin työn ompelukoneella (muistinkin, että olen tehnyt  siitä postauksen, joka löytyy täältä Ei tullut sashikoa ei). Tavallinen pistoilla kirjonta tai korjaaminen eroaa siinä, että sashikossa neulalla tehdään useampi pisto kerrallaan, jolloin jäljestä tulee tasaisia. Paras tulos saadaan sashiko-neulalla (lähde: Almandiini.fi). Lisää sashikosta voit lukea vaikka täältä, Heidi Did It -blogin jutusta Sashiko-kirjonnan tietopaketti.

Farkuissa on käytetty myös japanilaista boro-tekniikkaa, jossa kankaalle ommellaan paikkoja. Jälkimmäisessä videossa esitellään paikkaustyyliä, jota voi ommella tavallisella langalla ja neulalla  Videossa on selkeät ohjeet, joiden avulla ompelu onnistuu varmasti. Ideoita löytyy esim. Outi Pyyn postauksesta Paikkaamisen jalo taito..

Are you familiar with sashiko sticthing? Here a a few examples how to sew sashiko sticthes. The second video tells about boro sticthing, which is a an easier technique to mend clothes. 

Tässä videossa esitellään sashikon ompelua: 

Boro

Näissä molemmissa tekniikoissa kivaa on mielestäni se, että vaatteiden korjaus tai koristeleminen onnistuu ilman ompelukonetta. Korjaamisessa voi hyödyntää pieniä, kauniita tilkkuja, sekä erivärisiä lankoja eikä ompeleminen ole vaikeaa. Lopputulos on varmasti persoonallinen!

Vaatteen korjaaminen ja sen käyttöiän pidentäminen ovat ekotekoja jo sinällään. Esimerkiksi farkkujen valmistus ei ole kovinkaan ekologista, vaikka materiaalina on luonnonkuitu, puuvilla. Puuvillan viljely vaatii paljon vettä ja hyönteismyrkkyjä. Tämän lisäksi farkkujen materiaali kulkee ympäri maapalloa eri työvaiheiden aikana, työt teetätetään mahdollisimman halvalla maissa, joissa työsuojelua ei ole. Korjatun vaatteen hiilijalanjälki on aina pienempi kuin uuden vaatteen.




Täällä vielä yksi vanha juttu, jossa Jokkemaa-blogin hauskoja tuunauksia farkkuihin:

Askartelua lapsille.Osa 3: Helppo marionettinukke

Näin askartelet lasten kanssa helpon marionettinuken! Mallina olevat nuket on tehty kokonaan kierrätysmateriaalista!

Marionettinuket ovat olet todella suosittuja vetämissäni pajoissa ja koulussa niillä on esitetty monet näytelmät, nuken avulla ujoimmatkin lapset uskaltavat esiintyä. Nuken kanssa on helppo harjoitella yleisön edessä olemista, tunteiden ilmaiseminen ja tarinan kertominen sujuu helpommin..

Nuken avulla voidaan myös työstää erilaisia asioita. Yhdessä pajassa pieni askartelija teki nukestaan lemmikkimarsunsa näköisen. Oikea marsu ei voinut osallistua lasten leikkkeihin, niinpä tuo marionettimarsu pääsi mukaan vaikka minkälaisiin seikkkailuihin! Vuoden kuluttua pidimme taas uuden pajan ja tuona aikana tytön rakas marsu oli kuollut. Äidin ehdotuksesta marionetille tehtiin enkelin siivet, ja näin tyttö pääsi työstämään lemmikin menetyksen aiheuttamaa surua.

Tulostettava PDF-ohje löytyy klikkaamalla tästä.

Tarvikkeet:

- ohutta trikoota päätä varten

- vanua

- huivi tai ohutta kangasta vaatteeseen

- kalalankaa ja 15cm pituinen keppi tai esim. letkua

- hiuksiin villa- tai puuvillalankaa

- isoreikäinen silmäneula, ohut silmäneula

- silmiin lankaa, nappeja, helmiä tai purkautumatonta kangasta

Marionettinuken päätä varten tarvitset haluamasi väristä ohutta trikookangasta, kalalankaa ja vanua. Voit käyttää  myös kierrätysmateriaaleja, tässä nukessa on käytetty t-paidasta otettua kangasta ja vanu on pehmolelun sisältä. Voit myös valmistaa koko nuken pelkästä huivista.

Leikkaa kankaasta 30x30cm kokoinen palanen, laita vanu kankaan nurjalle puolella ja sido kalalangalla pää, jonka halkaisija on 4cm.

Kun pää on valmis, pujota isoon silmäneulaan n. 70cm pituinen pätkä kalalankaa. Tee iso solmu ja työnnä neula läpi kaulan sisältä ja ulos päälaesta mahdollisimman keskeltä. Seuraavaksi vuorossa on vaatteen valmistus. Voit käyttää esim. vanhaa huivia tai kevyttä kangasta neliön muotoisen palan. Leikkaa kankaaseen pieni reikä keskelle ja pujota pää siitä läpi.

Kierrä lankaa kaulan ympärille saadaksesi kaula-aukko pienenemään tai ompele sen reunat. Tässä nukessa silmät on ommeltu langalla, mutta voit tehdä ne myös helmistä, napeista tai purkaantumattomasta kankaasta. Suu jätetään pois, näin nukelle voidaan kuvitella aina uusi ilme. Jos nuken suu tehdään siten, että sillä on vain yksi ilme, esimerkiksi naurava, on sillä vaikeampaa esittää surullista tunnetilaa. Ompele tai liimaa nukelle hiukset.

Kiinnitä pään läpi tuleva naru kannatinkeppiin, voit vielä lisätä huivin kulmiin narut, joita voi liikutella käsien tapaaan. Tässä työssä kannattimena on pätkä rakennustöistä yli jäänyttä letkua.

Voit tehdä nukellle myös kädet. Käsiä varten tarvitset 30x75cm kokoisen palan. Tee ensin pää ohjeen mukaan keskelle ja sitten kädet 10cm päähän siitä, käsien halkaisija on 2cm. Vaatteeksi voit laittaa kevyttä kangasta tai huivin, tässä nukessa puku on tehty 20x60cm kokoisesta ohuesta  kankaapalasta.

Solmi myös käsiin narut, jotta voit liikutella nuken käsiä. Huomaa kuitenkin, että kun kannattelet nukkea perusasennossa, että käsien narut ovat niin pitkät että ne eivät nouse ylös itsestään, vaan roikkuvat nuken sivulla.

Hyvä pituus kannatinnaruille on sellainen, että nuken esittäjän kädet ovat rennossa asennossa ja nuken helmat osuvat lattiaan. Näin nukke liikkuu luontevasti lattialla ja voi istua, hyppiä tai kävellä.