Julia Thuren: Kaikki kuluttamisesta

 

Julia Thurén: Kaikki kuluttamisesta

Julia Thurén: Kaikki kuluttamisesta

Thurénin kirja Kaikki kuluttamisesta on ilmestynyt jo jonkin aikaa sitten, ja viime vuoden puolella sitten kävin ostamassa oman kappaleeni. Kirjan takakannessa  teosta esitellään näin:

"Miten lopettaa turha kuluttaminen? Mitä sen tilalle voisi tulla?

Ihminen haluaa koko ajan - uutta ja länsimainen hyvinvointi perustuu siihen, että sitä myös hankitaan. Tämä ei tee hyvää meille eikä planeetallemme. Kulutusvimman syyt on koodattu meihin syvälle. Julia Thurén selvittää missä ovat kuluttamisen juuret ja miten materian hankkimisen voi lopettaa helpolla ja hauskalla tavalla."

Kirjassaan Thurén pohtii miten tavaran haalimista voisi vähentää. Alkuun lähdetään katsauksella kuluttamisen historiaan ja minunkin elinaikanani tapahtuneesta kuluttamisen vallankumouksesta. Aiemmassa postauksessani kirjoitin, miten 60-70 luvulla suhteemme tavaraan oli hyvin erilainen kuin nykyään - hankinnat tehtiin harkiten ja korjaaminen sekä materiaalien uusiokäyttö olivat normi. Vasta myöhemmin 80-luvulla talouskasvun myötä  tullut vauraus lisäsi ostovoimaa ja vuosikymmen oli oikeaa kulutusjuhlaa. 

Talouden kasvu on tuonut hyvinvointia ja mahdollisuuden kuluttaa, mutta sen hintana on ollut luonnonvarojen riistäminen, ympäristön pilaantuminen, paheneva ilmastonmuutos ja kuudes sukupuuttoaalto.

Kirjailija painottaa sitä, että olemme oman aikamme tuotos ja kuluttamisen taustalla on monia syitä. Kuluttamisella ja ostamisella on aina päämäärä,  niiden avulla muunmuassa rakennamme omaa identiteettiä ja haluamme kuulua johonkin joukkoon. Hyvänä esimerkkinä ovat yhteiskunnan pukeutumisnormit, jotka säätelevät millaisia vaatteita käytämme. Thurén pohtii kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan samaa vaatetta ei voi käyttää peräkkäisinä päivinä. En tunnista tätä (keskiluokkaista?) normia, ja pienen kyselyn jälkeen ystävänikään eivät allekirjoita väitettä. Thurén haluaa rikkoa tuota normia ja hänellä on käytössä Marimekon mustavalkoraidallinen mekko, joka hänellä on yllään aina  mm. tv-esiintymisissä. Seuraan YLE:n aamuohjelmaa ja katson usein Jälkipörssin, jossa hänellä on aina tuo hänen voimavaatteensa päällä. 

Itselle ja ympäristölle on parempi kun kuluttaa niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja merkityksellisiä eikä kirja ei anna siihen valmiita vastauksia,  vaan haastaa jokaisen itse pohtimaan. Thurén muistuttaa, että kiitollisuuden tunne on yksi oiva väline kulutuksen vähentämiseen, ja tästä olen vahvasti samaa mieltä. Hän pohtii myös sitä, voisimmeko rakentaa omaa minuuttamme jollakin muulla tavalla, kuin tavaran kautta, omien vahvuuksien kautta? Kirjailija ottaa esille myös kierto- ja jakamistalouden yhtenä ratkaisuna kulutuksen vähentämiseen.

Kirja on helppolukuinen, välillä kirjoittaja kirjoittaa omaan makuuni liiaksi blogityyliin. Pidän Thurénin huumorista, se on hyvää vastapainoa vakavalle asialle. Kirja hyvä perustietopaketti kuluttamisesta sisältäen painavaa asiaa ja faktaa lähdeviitteineen, mutta varsinaisesti uutta asiaa kirjassa minulle oli vähän. Yliopiston eri kurssit ovat sivunneet samoja aiheita. Suosittelisin kirjaa kuluttamisesta kriittisesti ajattelevalle ja sille, jolla halu suitsia omaa kuluttamistaan. Kepeä ote ja se, ettei kirja ole syyllistävä tekee lukemisesta mukavaa.

Kirja on mielestäni hyvä perusteos ja ja ekotyypin kirjahyllyssä sille on oma paikkansa, tekstistä löytyi välineitä oman pohdinnan terävöittämiseen. Kirja on auttanut jäsentämään kulutukseen vaikuttavia tekijöitä selkeämmin ja se tulee jäämään kirjahyllyyni alleviivauksineen.   Blogiteksteissä tulee varmasti pohdittua esillä olevia teemoja.

Katsoin teoksen saatavuutta ja viime vuonna täällä Keski-uudellamaalla varausjono oli 37 kappaletta, kirja on siis todella saanut suosiota.