kiertoidea
Viimeisen vuoden ajan Suomi on ollut
surullisten uutisten maa: moni perheellinen on tehnyt surullisen ratkaisunsa
omasta ja lastensa puolesta, lopullisesti. Moni nuori on tullut siihen pisteeseen,
että pahasta olosta ei ole enää ulospääsyä, vaan ratkaisu on itsemurha. Osa näistä
nuorista tappaa itsensä lisäksi muita. Jokainen on vastuussa omasta elämästään,
mutta kenelläkään ei ole oikeutta viedä elämää toiselta ihmiseltä. Ei
kenelläkään.
Tämä aihe on ollut mielessäni jo pitkään
ja olen halunnut kirjoittaa siitä. Vasta pari päivää sitten toivottelin voimia
Löydön Johannalle, jolla on suru läheisen poismenon vuoksi. Tänä aamuna sain järkyttävän
ja surullisen puhelun, nyt olen itse samassa tilanteessa, tätä ei pysty
pukemaan sanoiksi.
Olen seurannut tätä nykyistä elämää
huolestuneena, sitä mikä maailmassa on tärkeää ja mitä se tekee ihmiselle,
varsinkin lapsille. Vanhemmista vedetään työelämässä kaikki irti, elämä on
suuressa osassa tavaran ja elämyksien hankkimista varten. Rahallahan niitä saa
vai mitä? Miten käy niille, joilla ei
ole rahaa, työtä, ovat sairaana, masentuneita? Putoavatko he kuin ulos oikeasta
elämästä, koska lapsia ei ole varaa viedä joka kesä johonkin uuteen Landiaan?
Tai koska oppilailla ei ole aina koulussa päällä vaatteita, jotka ovat kuin
suoraan kaupan hyllystä? Viimeisimpiä
leluvillityksiä? Me hukumme tavaraan, mutta olemmeko sen onnellisempia?
Mietin usein niitä nuoria, joiden elämän
pitäisi olla edessäpäin ja intoa ja halua tehdä töitä ja pärjätä. Esimerkiksi
tänä kesänä kesätöitä on ollut tarjolla hyvin vähän, miten ihmeessä nuoret pääsevät
työelämään kiinni, kun kokemusta ei ole? Kun ei ole töitä ei ole myöskään rahaa,
sehän tässä maailmassa on yksi ihmisenä olemisen mittari. Entä jos ei olekaan
uraputkea ja rahaa?
Omalta osalta haluan levittää ajatusta rahalla
ei saa kaikkea. Yksi niistä on se tunne, kun on tehnyt jotakin itse. Omien
käsien jäljen näkeminen on palkitsevaa, siitä vain tulee niin hyvä mieli. Itse
tehdyssä on pala omaa sielua ja sen arvokkaan kokemuksen haluan jakaa myös
lapsille ja nuorille. Koulussa töissä ollessani koitan vetää kaikenlaisia
tuunauspajoja, jotta nuoret oppisivat tuunaamaan itse. Se on hyödyllistä
varsinkin jos omaa rahaa ei ole, ja joskus Sen Oman Kodin voi sisustaa
kierrättämällä tai tuunamalla, jos nyt halutaan ajatella vaikka vain ihan tuota
asiaa hyödyn näkökulmasta. Itse korostan usein sitä, että esimerkiksi se, että
osaa korjata rikkinäisen tavaran on osa elämänhallintaa. Tärkeitä asioita ei
kuitenkaan saa rahalla, tänään se on ollut entistä kirkkaampana mielessä, mikä elämässä
on tärkeää.
Käsin itse tekemällä joutuu uusien
asioiden eteen, miten ratkaista Kierrättäessä joutuu pakosta pohtimaan ja
ratkomalla asioita oppii, että ongelmille on mahdollista löytää ratkaisu. Niille
vaikeillekin.
Käsillä tekeminen auttaa käymään omia
tunteita läpi, viisas kaverini kirjoitti tämän saman tarina kerran erääseen
lehtikirjoitukseen. Pieni ja naiivi tarina, mutta minulle tärkeä. Olen ohjannut
eri aiheisia kierrätyspajoja ja eräällä kerralla teimme taas marionettinukkeja.
Innokas askartelija, pieni tyttö, teki nuken joka oli hänen rakkaan marsunsa
näköinen. Näin äitiä talven mittaan useamman kerran ja hän kertoi, että marsu-nukella
leikittiin todella paljon, siitä tuli kovasti mieluinen. Seuraavana vuonna jatkoimme
taas uusien nukkejen tekemistä. Mutta pienen tytön marsu oli juuri kuollut, ja
tytöllä oli kova suru tämän vuoksi. Tytön äiti keksi ottaa marsu-nuken mukaan
pajalle, ja yhdessä he tekivät nukelle siivet, nukesta tuli enkeli. Niin, se
oma rakas marsukin oli nyt enkeli, taivaassa, siellä sen on hyvä olla.
Siellä taivaassa on nyt meidän rakas, sydämissä
on kova ikävä. Olkoon enkelit tielläsi.
Vaikeuksista huolimatta blogi jatkaa, oman
käteni jäljen näkeminen antaa minulle voimia. Kiitos lukijat <3