Tekstiilijäte: uudelleenkäyttöön, kierrätykseen vai poltettavaksi?

Tämä artikkeli on julkaistu Kiertokapulan asiakaslehdessä (Tietokapula 1/2015) ja siiinä on mielestäni hyvin tiivistetty olennainen tekstiilien elinkaaresta aina kuluttajan valinnoista alkaen. Sain luvan julkaista artikkelin täällä blogissani ja toivottavasti se saa lisää kiinnostuneita lukijoita täältä! Kiitos Kiertokapulan väelle eli Sarille, Annelle ja Liisalle!

Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä: Tietokapula 1/2015

Tekstiilijäte: uudelleenkäyttöön, kierrätykseen vai poltettavaksi? 

Teksti: Liisa Sivusaari, Kiertokapula Oy

Tekstiilijätteitä ei ole tähän asti pidetty varsinaisesti jäteongelmana. Nyt ne ovat nousseet huomion kohteeksi vuoden 2016 alusta voimaanastuvan säännöksen mukaan, kun orgaanista jätettä ei saa  enää viedä kaatopaikoille. Kiertokapulan alueella tekstiilijäte on kuitenkin jo vuosikausia päätynyt energiahyödynnettäväksi. 

Tekstiilijätteen laadusta ja määristä ei ole tarkkaa tietoa, mutta selvitysprojekteja on meneillään. Vuosittainen tekstiilien kulutus Suomessa on noin 60 000 – 70 000 tonnia, josta jätehuollon käsittelyyn päätyy noin 50 000 tonnia. Tekstiilijätteen määrä on vain parisen prosenttia kaiken yhdyskuntajätteen määrästä. Yhdyskuntajäte taas on Suomen kokonaisjätemäärästä vain noin neljä prosenttia. Tällä hetkellä Suomessa ainoa tapa hyödyntää suuria määriä sekalaista tekstiilijätettä on energiantuotanto.

Uudelleenkäyttö ja kierrätys

Arkipuheessa uudelleenkäyttö ja kierrätys sekoitetaan helposti keskenään. Uudelleenkäyttö tarkoittaa käyttämistä uudelleen samaan tarkoitukseen, johon tuote on alun perin suunniteltu. Tällöin tuote ei ole jätettä. Kierrätyksessä taas jätemateriaalit käsitellään uudelleen tuotteiksi tai materiaaleiksi käytettäväksi joko alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. Uudelleenkäyttö on yleensä ympäristön kannalta parempi vaihtoehto. Uudelleenkäytöllä ja kierrätyksellä voidaan vähentää tekstiilituotannon energian-, veden- ja kemikaalien kulutusta. Joskus voi olla ympäristövaikutusten kannalta perusteltua polttaa jätetekstiilit jätteenpolttolaitoksessa, jos vaikka tekstiileissä on uusiokäyttöä ja kierrätystä haittaavia aineita.

Suomessa toimivat suurimmat erilliskerääjät SPR, UFF, Pelastusarmeija ja Fida keräävät noin 25 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuosittain. Nämä toimijat voivat hyödyntää vain osan luovutetusta materiaalista, koska huonolaatuinen ja rikkinäinen tekstiili menee jätteeksi. Kierrätys ja hyötykäyttö eivät kuitenkaan ratkaise alan perimmäistä ongelmaa: vaatetusteollisuus tuottaa liian paljon ja heikkolaatuisia tuotteita lyhyeen käyttötarkoitukseen. 

Kuluttajan toiminta

Kuluttajat ovat kiinnostuneita vaatteiden kierrätyksestä, ja osa tekstiileistä päätyykin kierrätyskeskusten, kirpputorien ja eri yhdistysten keräysten kautta tai internetin välityksellä uudelleenkäyttöön. Kierrätysintoon vaikuttavia syitä ovat esim. säästöt jätehuoltokustannuksissa, rahan hankkimisen mahdollisuus, mutta yhä useammin hyvän materiaalin poisheittämisen kokeminen luonnonvarojen tuhlaamisena. Rikkinäisten tekstiilien osalta yleisin osoite on roska-astia, vaikka korjaaminen olisi usein ihan toimiva vaihtoehto lisätä tuotteen käyttöikää. Nykypäivän vaatteiden vetoketjut ovat usein niin surkeita, että vaate hylätään niiden rikkouduttua, vaikka se muuten olisi vielä aivan käyttökelpoinen. Riippuen tekstiilistä, osa vanhoista tuotteista voitaisiin hyödyntää rätteinä tai matonkuteina. Myös eläinsuojeluyhdistykset ottavat mielellään vastaan lakanoita, pyyhkeitä jne.eläinten alusiksi. H&M on ainoa iso myymäläketju, joka vastaanottaa kuluttajilta vaatteet ja kodintekstiilit merkistä ja kunnosta riippumatta. 

Suomessa käynnissä hyviä hankkeita ja tutkimusta

Nykyisin käytössä oleva, repimiseen perustuva mekaaninen kierrätys ja kuitujen hyödyntäminen uusien tuotteiden valmistuksessa toimii lähinnä yhdestä materiaalista, esimerkiksi puuvillasta, valmistetuille tuotteille. Esimerkiksi Turenkilainen Dafecor valmistaa tekstiilikuiduista tuotteita, joita käytetään vaarallisten aineiden esim. öljyjen ja erilaisten kemikaalien imeyttämiseen, teollisuudelle pyyhkeitä sekä parketinalusmattoa. Osa tuotteista soveltuu myös huonekaluteollisuuden verhoilumateriaaleiksi. 

Kehitysvaiheessa on kuitujen liuotusteknologiaan perustuvia menetelmiä, joiden avulla voidaan erottaa eri kuitumateriaalit toisistaan. Nämä ovat toivottavasti laajan mittakaavan tuotantovaiheessa muutaman vuoden kuluttua. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex kehittää yhteistyössä Sitran kanssa uusia liiketoimintamahdollisuuksia tekstiilien kierrätyksen ja yleisemmin kiertotalouden alueelle. Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa Texjäte-hankkeessa on selvitetty tekstiilien kierrätysmahdollisuuksia. Hämeen ammattikorkeakoulun Poistaripaja -hankkeessa aikaansaatu Texvex aloitti toimintansa maaliskuussa 2014. Sen toiminta perustuunuoria työllistäviin pajoihin, joissa otetaan vastaan tekstiilejä ja lajitellaan niitä. Texvex lajittelee tekstiilit Forssassa ja toimittaa niitä eteenpäin esimerkiksi Globe Hopelle, UFF:lle ja Dafecorille. Vastikään mukaan liittyi myös Suomen Punaisen Risti. Yksityiset voivat hakea Texvexiltä kankaita ja ommella niistä kotonaan vaatteita, jotka SPR toimittaa edelleen kriisiapuun.

Kierrätys ei aina ole mutkatonta

Kierrätyksen toimivuuteen vaikuttavat teollisuuden ja kotitalouksien asenteet, jätelain velvoitteet (EU), jätemaksut, kierrätyksen organisointi ja yhteistyö, tekstiilien kierrätystä harjoittavat erilaiset yritykset ja organisaatiot ja niiden liiketoiminalliset edellytykset. Elinkaariajattelun istuttaminen tekstiilialalle ja toimintamallien rakenteellinen muutos palvelisivat tekstiilikierrätyksen kehittymistä.

Tekstiilit ovat pääosin erilaisista kuituyhdistelmistä valmistettuja, mikä aiheuttaa hankaluuksia niiden hyödyntämiselle. Luonnonkuituja on enää noin puolet käytetyistä kuiduista. Loput ovat synteettisiä kuituja, kuten polyesteri, polyamidi (nylon), akryyli ja polypropeeni, jotka ovat peräisin öljynjalostusprosessin sivutuotteista. Synteettiset kuidut soveltuvat paremmin energiahyödyntämiseen kuin luonnonkuidut. Lisäksi tekstiileissä käytetään nykyisin myös epäorgaanisia kuituja, kuten lasikuitua, hiilikuituja, metallikuituja ja keraamisia kuituja. Älytekstiilit puolestaan sisältävät elektroniikkaa: vaatteeseen voidaan esim. integroida kännykkä tai potilasvaatteessa voi olla lämpötilaa mittaava anturi. Tällaiset ratkaisut aiheuttavat tietenkin lisähaasteita tekstiilien kierrätykseen.Perusmateriaalien lisäksi tekstiilituotteet sisältävät mm. lisäkomponentteja (napit, vetoketjut, nyörit), erilaisia suojaavia kalvoja ja pinnoitusaineita, muovipainatuksia, väriaineita ja kemikaaleja. Tekstiilien viimeistyksissä käytetään lisäksi lukuisia erilaisia kemikaaleja, joista osa sisältää ihmisille ja ympäristölle haitallisia aineita, esim. raskasmetalleja, formaldehydiä, torjunta- ja säilöntäaineita, orgaanisia kloori- ja fluoriyhdisteitä sekä ftalaatteja.

Tulevaisuus tuo varmasti muutoksia

Käytöstä poistettujen tekstiilien kuidut kiinnostavat entistä enemmän teollisuutta, joten todennäköisesti ja toivottavasti materiaalihyötykäyttö lisääntyy. Toivottavaa myös on, että myytävien tekstiilien laatu ja siten niiden käyttöikä ja korjattavuus paranee. Asiakkaalla itsellään on tänäkin päivänä valta valita hankkimansa tekstiilit, hyödyntää ja korjata niitä mahdollisuuksien mukaan, laittaa ne kiertoon ja uudelleenkäyttöön, ennen kuin niistä tulee jätettä. Usein tulee myös halvemmaksi osta laadukasta harvoin kuin halpaa usein.