Pages

Surullisten uutisten Suomi


kiertoidea

Viimeisen vuoden ajan Suomi on ollut surullisten uutisten maa: moni perheellinen on tehnyt surullisen ratkaisunsa omasta ja lastensa puolesta, lopullisesti. Moni nuori on tullut siihen pisteeseen, että pahasta olosta ei ole enää ulospääsyä, vaan ratkaisu on itsemurha. Osa näistä nuorista tappaa itsensä lisäksi muita. Jokainen on vastuussa omasta elämästään, mutta kenelläkään ei ole oikeutta viedä elämää toiselta ihmiseltä. Ei kenelläkään.

Tämä aihe on ollut mielessäni jo pitkään ja olen halunnut kirjoittaa siitä. Vasta pari päivää sitten toivottelin voimia Löydön Johannalle, jolla on suru läheisen poismenon vuoksi. Tänä aamuna sain järkyttävän ja surullisen puhelun, nyt olen itse samassa tilanteessa, tätä ei pysty pukemaan sanoiksi.  

Olen seurannut tätä nykyistä elämää huolestuneena, sitä mikä maailmassa on tärkeää ja mitä se tekee ihmiselle, varsinkin lapsille. Vanhemmista vedetään työelämässä kaikki irti, elämä on suuressa osassa tavaran ja elämyksien hankkimista varten. Rahallahan niitä saa vai mitä?  Miten käy niille, joilla ei ole rahaa, työtä, ovat sairaana, masentuneita? Putoavatko he kuin ulos oikeasta elämästä, koska lapsia ei ole varaa viedä joka kesä johonkin uuteen Landiaan? Tai koska oppilailla ei ole aina koulussa päällä vaatteita, jotka ovat kuin suoraan kaupan hyllystä?  Viimeisimpiä leluvillityksiä? Me hukumme tavaraan, mutta olemmeko sen onnellisempia?

Mietin usein niitä nuoria, joiden elämän pitäisi olla edessäpäin ja intoa ja halua tehdä töitä ja pärjätä. Esimerkiksi tänä kesänä kesätöitä on ollut tarjolla hyvin vähän, miten ihmeessä nuoret pääsevät työelämään kiinni, kun kokemusta ei ole? Kun ei ole töitä ei ole myöskään rahaa, sehän tässä maailmassa on yksi ihmisenä olemisen mittari. Entä jos ei olekaan uraputkea ja rahaa?  

Omalta osalta haluan levittää ajatusta rahalla ei saa kaikkea. Yksi niistä on se tunne, kun on tehnyt jotakin itse. Omien käsien jäljen näkeminen on palkitsevaa, siitä vain tulee niin hyvä mieli. Itse tehdyssä on pala omaa sielua ja sen arvokkaan kokemuksen haluan jakaa myös lapsille ja nuorille. Koulussa töissä ollessani koitan vetää kaikenlaisia tuunauspajoja, jotta nuoret oppisivat tuunaamaan itse. Se on hyödyllistä varsinkin jos omaa rahaa ei ole, ja joskus Sen Oman Kodin voi sisustaa kierrättämällä tai tuunamalla, jos nyt halutaan ajatella vaikka vain ihan tuota asiaa hyödyn näkökulmasta. Itse korostan usein sitä, että esimerkiksi se, että osaa korjata rikkinäisen tavaran on osa elämänhallintaa. Tärkeitä asioita ei kuitenkaan saa rahalla, tänään se on ollut entistä kirkkaampana mielessä, mikä elämässä on tärkeää.  

Käsin itse tekemällä joutuu uusien asioiden eteen, miten ratkaista Kierrättäessä joutuu pakosta pohtimaan ja ratkomalla asioita oppii, että ongelmille on mahdollista löytää ratkaisu. Niille vaikeillekin.

Käsillä tekeminen auttaa käymään omia tunteita läpi, viisas kaverini kirjoitti tämän saman tarina kerran erääseen lehtikirjoitukseen. Pieni ja naiivi tarina, mutta minulle tärkeä. Olen ohjannut eri aiheisia kierrätyspajoja ja eräällä kerralla teimme taas marionettinukkeja. Innokas askartelija, pieni tyttö, teki nuken joka oli hänen rakkaan marsunsa näköinen. Näin äitiä talven mittaan useamman kerran ja hän kertoi, että marsu-nukella leikittiin todella paljon, siitä tuli kovasti mieluinen. Seuraavana vuonna jatkoimme taas uusien nukkejen tekemistä. Mutta pienen tytön marsu oli juuri kuollut, ja tytöllä oli kova suru tämän vuoksi. Tytön äiti keksi ottaa marsu-nuken mukaan pajalle, ja yhdessä he tekivät nukelle siivet, nukesta tuli enkeli. Niin, se oma rakas marsukin oli nyt enkeli, taivaassa, siellä sen on hyvä olla.


Siellä taivaassa on nyt meidän rakas, sydämissä on kova ikävä. Olkoon enkelit tielläsi.


Vaikeuksista huolimatta blogi jatkaa, oman käteni jäljen näkeminen antaa minulle voimia. Kiitos lukijat <3




14 comments:

Lara said...

Kiitos tästä. Tässä kirjoituksessasi on myös palanen sieluasi mukana. Voimia surussasi <3

Pivikki / Onnenmuruja said...

osanotto suruusi.

eilen tein said...

Kirjoitat asiaa. Oma alani (toimintaterapia) on syntynyt nimen omaan siitä oivalluksesta, että omin käsin tekevä ja toimiva ihminen voi paremmin, ja jopa toipuu ja kuntoutuu toimimalla. Ja että todella, niinkuin sanoit, elämänhallinta lähtee siitä että pystyy tekemään jotain konkreettista. Käsityön opettaminen koulussa lienee aliarvostettua kielten, matematiikan ja humanististen aineiden rinnalla, mutta se on silti mun mielestä yksi tärkkeimmistä aineista tasapainoisen mielenterveyden rakentamiseksi. Käsityötunnilla oppii ja näkee konkreettisesti että mä pystyn tekemään ja toimimaan, luomaankin asioita.
Voimia ja enkeleitä myös sulle tähän hetkeen sekä tärkeään työhösi.

Lea/kiertoidea said...

Kiitos <3

Lea/kiertoidea said...

Kiitos Pivikki <3

Lea/kiertoidea said...

Kiitos sanoistasi, ne ovat täynnä asiaa. Kirjoitukseni oli ehkä vähän sekava, mutta tässä tilanteessa parasta mihin pystyin. Ja kiitos, nyt tosiaan tarvitsen sitä omaa enkeliäni <3

Purnauskis said...

Mikä upea teksti! Nyt ollaan niin Asian ytimessä. Itse olen huomannut, että ongelmanratkaisutaitojen kasvamisen lisäksi myös se ilo, mitä saa, kun näkee kättensä jäljen, on sekä minusta että lapsista parasta. Voimia suruusi ja kiitos, että ajat hyvää käsitöiden ja kierrätyksen asiaa!

Lepäävä esteetikko said...

Otan osaa ikävääsi.

Hieno postaus, viime ajat ovat todella olleet murheellisia, mutta kauheista uutisista puhuminen on tuntunut mahdottomalta, ne ovat kuin halvaannuttaneet. Asiat eivät kuitenkaan vaikenemalla muutu.

Kiitos myös käsillätekemisen ja käsittämisen puolustuksestasi, 'aamen' kaikkiin väittämiisi.

Lea/kiertoidea said...

Kiitos Purnauskis, itku pääsi kun luin viestisi <3

Lea/kiertoidea said...

Niin, tuntuu siltä, että näitä uutisia alkaa olla jo liikaa. Onneksi myös blogin myötä olen huomannut, että en ole täällä yksin vaikuttamassa asioihin. Kiitos osanototosta <3

Anonymous said...

Osanottoni suruusi.

Puhut todellakin asiaa. Käsillä tekemisen merkityksestä mielenterveydelle pitäisi puhua enemmänkin. Se juurruttaa ihmisen maahan, kun tekee jotain konkreettisesti itse. Pelikonsolien ja television aikakaudella tämän merkitys korostuu. Lapset ja nuoret tarvitsevat oikeaa tekemistä virtuaalimaailman rinnalle. Onneksi tuunailusta on tullutkin sellainen muotijuttu ja nykyisinhän pojatkin virkkaavat. Toivoa siis on :)

Lea/kiertoidea said...

Kiitos <3. Minun sekalaisessa tuttavapiirissäni tuo tuunaaminen ja kierrätys ovat vielä vasta alussa. Toisaalta sitten ovat taas ystäviäni, joille ne ovat elämäntapa ja jaksan jotenkin uskoa siihen, että se on tulevaisuuden tapa elää.

Hyvä että nostit esille tuon käsillä tekemisen tärkeyden ihmisen mielelle, ja kyllä, siitä pitäisi puhua vielä enemmän. Toivoa on, ja kaikesta huolimatta elämä jatkuu.

Helena said...

Lämmin osanottoni.

Kuulin vastaavan uutisen kuukausi sitten koskien lapsuudenystäväni perhettä. Vaikea sitä on vieläkään uskoa todeksi, jotenkin se on niin musertavaa ja lohdutontakin. Laittaa kyllä miettimään, mikä meissä / maailmassamme - on vikana, kun nuoret eivät näe enää toivoa tulevaisuudessaan.
Itselleni nousi hurja tarve ohjata omia teini-ikäisiä ja sitä lähestyviä lapsiani hallitsemaan vielä paremmin tavallisia arjen asioita. Ilhduin myös ajatuksestasi opettaa myös käsillätekemisen tärkeyttä.
Ensimmäisillä lomaviikoilla sisämaalattu leikkimökki ja autotallissa hiottu + öljytty keittiönpöytä toivottavasti jättävät jotain muistikuvia omien kädenjälkien arvokkuudesta ja tärkeydestä.

Lea/kiertoidea said...

Kiitos osanotosta <3 Todella, laittaa miettimään meidän maailmaamme. Ja enkä nyt usko että käsillä tekeminen olisi ratkaisu kaikkeen, mutta se on osa tuota arjen asioiden hallintaan. Tuo mitä sanoit asiasta, laittoi mullakin ajatukset liikkeelle, sitä kuinka tärkeää se on.

Ihania projekteja teillä on menossa, tuo tuollainen on on tosi arvokasta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...